Kävelin infoon vähän ennakkoasenteen kanssa, että joutuu neuvottelemaan painokkaasti ja iskemään kysymyksillä, kyseenalaistamaan toimia.
Infon jälkeen istuin autoon. Olin juossut autoon, etteivät koulun vanhemmat näe itkuani. Itkin hetken autossa ja lähdin hakemaan tytärtä harrastuksista. Niin hyvin on minulla ja minun lapsillani asiat. Hyvä koulu hyvällä sisäilmalla. Kiitollisena saa olla.
Kauheaa on, että joutuu olemaan tällaisesta asiasta kiitollinen. En tarkoita sitä, ettenkö olisi kiitollinen ja etteikö saisi olla, mutta sillä aikaa toisten lasten pitää olla koulussa, jossa ei ole hyvä sisäilma.
Kuuntelin vanhempia, joiden lapset oireilevat, pahoja oireita, lievempiä oireita, toiset oireettomia, vielä. Vanhempien äänet olivat hätää täynnä.
Sivistystoimi on aloittanut tarveselvityksen ja varmasti tekee kaikkensa, että koulun ongelmat saataisiin ratkaistua, mutta se vie aikaa. Se vie liikaa aikaa. Erään isän sanoin "jokainen päivä on liikaa".
Ikävää, ettei sisäilmatyöryhmästä tai tilapalveluista kukaan ollut päässyt paikalle, sivistystoimesta tukipalvelupäällikkö oli kertomassa rehtorin tukena tilanteesta, mutta ei hän kaikkiin kysymyksiin pystynyt vastaamaan. Ei ollut helppo tehtävä, mutta hän hoiti sen juuri niin hyvin kuin pystyi. Hän vastasi ammattinsa puolesta ja sillä ammattitaidolla, mikä hänellä on. Se ei luonnollisesti koske rakenteita eikä materiaaleja tai näytteitä.
Tytyrissä on otettu näytteitä yli vuosi sitten ja oppilaille sekä henkilökunnalle on tehty oirekysely keväällä ja syksyllä. THL oli yhteenvedossaan diplomaattisesti todennut, että oppilaiden oireilut saattavat johtua koulun sisäilmasta.
Toki, oireet voivat tulla kotoakin, mutta että niin monella?
Kysyin tullaanko ottamaan seurantanäytteitä, sillä pölyävää työtä on tehty, joidenkin luokkien ikkunoita ja lattialistoja on tiivistetty, ei minulle siihen osattu vastata. Onko tehty tehosiivous? Koulussa on tehty noin vuosi sitten yläsiivous, joka tehdään vuosittain.
Toin esille sen, että näytteet tulee ottaa, vai eikö niitä oteta, koska ongelma on ilmeinen. Koska kukaan ei sitä kiistä. Eihän se näytteidenotto muuta ongelmaa miksikään, mutta olisi lasten ja henkilökunnan oireilun lisäksi vielä kovaa mikrobifaktaa.
Mutta ei ongelmalle heti voida mitään tehdäkään. Pikaratkaisuina on se, että ilmanvaihto on päällä koko vuorokauden, paitsi liikuntasalissa (jäi epäselväksi minulle, miksi siellä ei ole), lukuunottamatta lomia. Pari luokkaa on väistötiloissa ja yksittäisiä lapsia on vaihtanut koulua oireilun vuoksi. Mitä, jos kaikki oireilevat lapset vaatisivat siirtoa?
Yksittäisten lasten siirrot on hyvä yksittäiselle perheelle. Mutta se ei ratkaise koulun ongelmaa. Kouluun tulee joka vuosi uusia oppilaita ja siellä on oppilaita kuusi vuotta kerrallaan altistumassa. Tuleeko siitä koko loppuiäksi vaiva?
Ymmärrettävä kysymys oli, että kuka sen päättää, mikä luokka pääsee väistöön? Kuka oppilas pääsee? Mitä voi vanhempana tehdä, että oma lapsi pääsee väistöön tai niihin tiloihin, missä ei oireile?
Eräät vanhemmat odottivat astma-diagnoosia lapselleen, toinen kertoi lapsensa ihottumasta, lapsensa, jolla ei ole allergioita. Oppilailla on hengitysvaikeuksia, silmäongelmia, väsymystä...Kuudennella alkaa jo olemaan keskittymisen kanssa ongelmia.... ja koko tämän ajan mietin, miltä minusta tuntuisi, jos aamulla lapseni menisi tähän kouluun. Joka aamu, ja tietäisin, että hän on siellä koko päivän.
Eivät kaikki lapset oireile, ei kaikki henkilökunnastakaan, sisäilmaan, kuten niin moneen muuhunkin reagoidaan yksilöllisesti. Toiset ovat herkempiä kuin toiset. Se on myös yksi syy ottaa näytteet. Vaikka ei oireile, ei se tarkoita, etteikö altistuisi.
Kotiin päästyäni puhuin mieheni kanssa, tai yritin itkun läpi ja mietin samalla, mitä voisin tehdä, mitä tekisin heidän sijassaan.
Mietin sitä, miten Tytyrin vanhemmat ovat olleet hienosti aktiivisia, ilman sitä tilanne voisi olla pahempikin, mutta jotta he saavuttaisivat enemmän, nopemmin ja saisivat näytteet otatettua, ehdotin heidän perustavan esimerkiksi työryhmän, joka tekisi keskitetysti viestintää, kommunikoisi sisäilmatyöryhmälle, sivistystoimeen, tilapalveluihin ja muihin instansseihin. Se, että jokainen meilaa, soittelee, ottaa yhteyttä, ei nopeuta eikä kovinkaan paljoa auta tilannetta. Se tulisi tehdä hallitusti ja keskitetysti. Mieluiten niin, että mukana olisi ns ulkopuolinen taho, joka pystyisi pysymään suht neutraalina, eikä tunteilisi.
 |
| Taidetta Tytyrin koulun ruokasalissa |
Mietin myös vanhempien jaksamista, lapsista nyt puhumattakaan, mutta vanhemmilla on raskas taakka. Toivon heille voimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti