Tasavallan presidentti on myöntänyt minulle Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein. Ansiomerkki annettiin Säätytalossa äitienpäiväjuhlassa. En ehtinyt jännittämään etukäteen tätä merkittävää juhlaa, sillä jouduin suuren suuni vuoksi jännittämään ensin lauantaita. Mulla on paha tapa hyvin usein sanoa sopii, joo, kyllä, ennenkuin mietin asiaa tarkemmin. Taas pääsi käymään niin. Se on varmasti yksi syy siihen, että olen lähtenyt moneen mukaan, etten ole miettinyt ennen lupautumista.
Lauantaina olin klo 8.30 Helsingissä, hermostumassa, meikattavana ja yhdeksän jälkeen haastateltavana toisen äidin kanssa Ylen aamulähetyksessä. Olin kalpeana kauhusta. Ja manasin ties monettako kertaa suurta suutani ja ennen kaikkea nopeaa suutani. Onneksi lähetyksen tuottaja ja toimittaja olivat mukavia ja asiallisia sekä saivat pahimman jännityksen laantumaan.
http://areena.yle.fi/1-3064069
Kotona kotikriitikot totesivat, että en ollut muistanut sanoa sitä ja tätä ja että ääni kuulosti kummalliselta (pari muutakin kommenttia tuli, jotka jäävät kotiin)
Olin lukenut toisen palkittavan äidin pienoiselämänkerran ennen lauantaita ja ennen lähetystä keskustelimme tämän toisen äidin kanssa ja en voinut kuin ihmetellä häntä. Upea, upea nainen.
Äitienpäiväjuhla oli ikimuistoinen, Cantores Minores laulamassa ja voi että, miten minua harmitti se, että en ollut ottanut nenäliinojani mukaan. Itseni hyvin tuntien, olisi pitänyt ajatella sitäkin tarkemmin. Liikutun aina lasten esiintyessä, oli ne omia tai ei. Varsinkin lasten aloittaessa Paciuksen Suomenmaan. Manasin mielessäni juhlan järjestäjiä, että kehtaavatkin itkettää. Onneksi edellisenä päivänä tutustumani äiti huomasi ahdinkoni ja ojensi nenäliinan. Ihana Aira.
Palkittavia äitejä oli tänä vuonna 29. Ihan uskomattomia äitejä, uskomattomia tarinoita. Upeita selviytyjiä. Omien selviytymisten lisäksi auttavat pyyteettömästi toisia. Aluksi tunsin pienuutta, kuinka minä voin olla näiden upeiden ihmisten seurassa, kuinka voin olla heidän arvoisensa. Nyt tunnen ylpeyttä saadessani olla tässä upeassa, palkitussa välittävien äitien joukossa. Ja se, että iso ryhmä ihmisiä, joiden kanssa olen tehnyt asioita ja vaikuttanut, on sitä mieltä, että olen sen arvoinen. Se siitä tekee minulle kaikkein arvokkainta.
Ministeri Rehulan puhe oli loistava, hän puhui hyvin ja kauniisti äitiydestä. Puhe sai minut (taas itkemään) epäilemään, että sen oli täytynyt olla äiti, joka sen puheen oli kirjoittanut. Kuka hyvänsä kirjoittaja olikin, puhe oli hyvä. Kiitos niistä kauniista äitiyden kuvauksista. Kuten oli myös MLL:n puhe upea, kiitos siitä Linnea Karlssonille.
Kahvitus oli myös mieleenpainuva. Minut oli istumajärjestyksessä asetettu Tasavallan presidentin pöytään ja hän osoittautuikin taitavaksi seuramieheksi. Hän huomioi kaikki ja oli ottanut selvää etukäteen seurueestaan. Kyseli ja jutteli mukavia. Pari juttua tuli juteltua koirista ja joutsenista sekä moottoritien melusta (ettei sitä meillä ole).
http://areena.yle.fi/1-3066548
Yhtenä perusteena minulle osoitetusta kunniasta oli lasten turvallisuuden esillä pitäminen kunnan päätöksenteossa ja maininnan olin saanut myös vuosia kestäneestä kevyenliikenteen väylä Oilaantielle-työstäni. Perusteluissa suurimman painon luulen olleen kuitenkin kouluverkkotyöllä.
Haluan vielä kerran kiittää heitä, joiden mielestä olen tämän huomattavan kunnianosoituksen arvoinen. Ilman heitä, en olisi. Tämän kunnianosoituksen haluan jakaa heidän kanssaan, ilman heidän työpanostaan emme olisi saaneet tehtyä niin upeaa työtä kouluverkon vaikuttajaraadissa.
Paluu arkeen oli kyllä nopeasti, siitä lapset pitävät huolen. Tiskivuori oli selätettävä, toki sen jälkeen, kun oli käyty rannalla. Lasten oli päästävä uimaan. "oli niin kuuma päivä"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti